Mikä on Musta säiliö -vedeneristys?

Eristys on sillä puolella, jolta vesi tulee: ulkopuolella, maan ja rakennuksen välissä. Pohjalaatan alle se asennetaan ennen valua, seiniin muottien purkamisen jälkeen. DIN 18533 säätelee materiaaleja omissa osissaan:

• Osa 2 – kermit: bitumi- ja polymeeribitumikermit, usein hitsattuina, sekä muovi- ja elastomeerikermit.
• Osa 3 – nestemäisenä levitettävät aineet: muun muassa polymeerimodifioidut paksut bitumipinnoitteet (ennen KMB, nykyään PMBC) ja mineraaliset tiivistyslaastit.

Ennen kaivannon täyttöä päälle tulee suojakerros, usein routaeriste tai nystykalvo. Se estää kiviä puhkaisemasta eristettä tiivistyksen aikana.

Se, kuinka järeä mustan säiliön on oltava, riippuu siitä, miten vesi vaikuttaa rakenteeseen. DIN 18533 erottaa neljä luokkaa; vuoden 2026 painoksesta lähtien niitä kutsutaan vesirasitusluokiksi (Wasserbeanspruchungsklassen) vesivaikutusluokkien sijaan:

• W1-E: maakosteus ja paineeton vesi
• W2-E: paineellinen vesi, jaettuna luokkiin W2.1-E (upotussyvyys enintään 3 m) ja W2.2-E (yli 3 m)
• W3-E: paineeton vesi maalla peitetyillä välipohjilla
• W4-E: roiskevesi ja maakosteus sokkelissa sekä kapillaarivesi seinissä ja niiden alla

Sovellettava luokka määräytyy maaperän ja mitoitusvedenpinnan perusteella – mieluiten pohjatutkimuksen pohjalta. Paineellisessa vedessä vaatimukset materiaalille, kerrospaksuudelle ja liitoksille kasvavat selvästi. Luokalle W1-E suunniteltua eristystä ei ole mitoitettu paineelliselle pohjavedelle.

Uudisrakennuksissa, joissa on paineellista pohjavettä, suunnitellaan usein vesitiiviistä betonista tehty valkoinen säiliö, koska kantava rakenne ja eristys ovat yksi ja sama. Musta säiliö on luonteva valinta muuratuissa kellareissa, vanhoissa rakennuksissa ja tiloissa, jotka tulevat asuinkäyttöön ja joihin halutaan ylimääräinen eristekerros. Myös yhdistelmät ovat yleisiä, esimerkiksi vesitiivis betoni ja lisäksi ulkopuolinen vedeneristys. Sopivan ratkaisun tulisi valita rakennesuunnittelija tai asiantuntija pohjatutkimuksen perusteella – ei pelkkä hinta.

• Kosteat kohdat seinän alaosassa, nurkissa ja putkien läpivientien ympärillä – usein ensin pitkien sadejaksojen jälkeen.
• Suolahärmeet ja irtoileva rappaus kertovat seinän läpi kulkevasta vedestä.
• Valokuilut ja sokkeli: ovatko kuilut tiiviisti liitetty seinään, ja valuuko sadevesi talosta poispäin eikä sitä kohti?
• Asiakirjat: rakennusasiakirjat, eristyssuunnitelma ja oletettu vesiluokka. Ilman niitä on vaikea arvioida, vastaako eristys todellista vedenpintaa.

Jos löydät märkiä kohtia, asiantuntijan kosteusmittaus selvittää, mistä vesi tulee: ulkoa tunkeutuvasta vedestä, kapillaarisesti nousevasta kosteudesta vai tiivistymisestä. Korjaustapa riippuu siitä – lisää aiheesta: kellarin vedeneristys.

Vaurioituneen eristyksen läpi tunkeutuva vesi ei yleensä ole vakuutettua. GDV:n mukaan luonnonvahinkovakuutus ei kata nousevaa pohjavettä, joka tunkeutuu muurauksen läpi; pohjavesi on vakuutettu vain, jos se nousee maanpinnalle ja valuu sieltä taloon. Myös Verbraucherzentrale muistuttaa, että omistaja vastaa itse korkean pohjaveden aiheuttamista kosteusvahingoista.

Jos seinän edessä on salaojitus ja pumppukaivo, Drainbee tallentaa siellä vedenpinnan, pumppujaksot ja tulovirtaaman. Jos vertailukelpoisten sateiden jälkeen vettä tulee selvästi aiempaa enemmän, on syytä tutkia tarkemmin. Sitä, onko eristys itse ehjä, Drainbee ei mittaa – seinän kosteutta tai kellarin lattialla olevaa vettä se ei havaitse.