Mikä on Kellarin vedeneristys?

Jokainen kostea kellarinseinä ei ole eristysongelma. Neljä syytä näyttää samalta, mutta vaatii täysin erilaiset ratkaisut:

• Sivulta tunkeutuva vesi puuttuvan tai vaurioituneen ulkopuolisen eristyksen vuoksi – tyypillisesti sateen jälkeen, usein maanpinnan tasolla tai putkien läpivienneissä.
• Kapillaarisesti nouseva kosteus perustuksista, koska muurauksesta puuttuu vaakasuora kosteussulku.
• Tiivistymiskosteus, kun lämmin ilma jäähtyy kylmiä seiniä vasten – UBA:n mukaan erityisesti kesällä kellareiden ongelma. Siihen ei auta eristys vaan oikea tuuletus.
• Vuotovesi vuotavasta putkesta – silloin tarvitaan putkiasentaja eikä eristysurakoitsija (ks. putkivuoto).

Älä anna kenenkään myydä sinulle injektointia tai ulkopuolista eristystä ennen kuin asiantuntija on mitannut kosteuden ja nimennyt syyn.

Vuonna 2017 DIN 18533 korvasi maanvastaisten rakenneosien osalta vanhan DIN 18195:n; kesäkuussa 2026 osa 1 ilmestyi uutena painoksena. Standardi jakaa rasituksen neljään luokkaan, joita vuodesta 2026 kutsutaan vesirasitusluokiksi (Wasserbeanspruchungsklassen):

• W1-E – maakosteus ja paineeton vesi
• W2-E – paineellinen vesi (W2.1-E upotussyvyys enintään 3 m, W2.2-E sitä enemmän)
• W3-E – paineeton vesi maalla peitetyillä välipohjilla
• W4-E – roiskevesi ja maakosteus sokkelissa, kapillaarivesi seinissä ja niiden alla

Mitä korkeampi luokka, sitä vaativampi materiaali ja toteutus. Luokka määräytyy maaperän ja mitoitusvedenpinnan perusteella. Vanhojen rakennusten korjauksissa ammattilaiset noudattavat lisäksi WTA-ohjetta 4-6 maanvastaisten rakenneosien jälkieristyksestä.

Uudisrakentamisessa on kaksi perusperiaatetta. Valkoisessa säiliössä vesitiiviistä betonista tehdyt pohjalaatta ja seinät sekä kantavat että eristävät; sovelletaan DAfStb:n WU-ohjetta. Mustassa säiliössä rakennuksen ulkopinnalla on erillinen bitumi-, muovi- tai nestemäinen eristekerros; sovelletaan DIN 18533:a. Menetelmiä voi myös yhdistää. Sopiva ratkaisu riippuu vesirasituksesta, maaperästä ja kellarin suunnitellusta käytöstä.

• Milloin kastuu? Sateen jälkeen, jatkuvasti vai lähinnä kesällä? Siitä erottaa sivulta tulevan veden, nousevan kosteuden ja tiivistymiskosteuden.
• Missä? Tasakorkuinen kosteusraja viittaa pikemmin nousevaan kosteuteen, läikät läpivienneissä tai maanpinnan tasolla pikemmin sisään tunkeutuvaan veteen.
• Aseta kosteusmittari ja seuraa ilmankosteutta muutaman viikon ajan.
• Katso ulkona: syöksytorvet, maanpinnan kaltevuus, valokuilut, halkeamat sokkelissa.
• Etsi talon asiakirjat: rakennusvuosi, rakennustapa, aiemmat korjaukset.

Asiantuntijaa tai vedeneristykseen erikoistunutta yritystä tarvitset heti, kun vettä tulee näkyvästi seinän läpi, suolat ja rappausvauriot lisääntyvät tai syy jää epäselväksi. Pyydä useita tarjouksia ja varmista, että jokainen perustuu kosteusmittaukseen.

Vuotava kellarinseinä katsotaan rakennusvirheeksi eikä vakuutetuksi tapahtumaksi. GDV on selvä: muurauksen läpi tunkeutuvaa nousevaa pohjavettä ei kata edes luonnonvahinkovakuutus. Pohjavesi on vakuutettu vain, jos se nousee maanpinnalle ja valuu sieltä taloon. Verbraucherzentralen mukaan omistaja vastaa itse korkean pohjaveden aiheuttamista kosteusvahingoista.

Toisin on rankkasateen kanssa, joka valuu maanpinnan yläpuolelta valokuilujen tai kellarin ovien kautta sisään, tai viemärin takaisinvirtauksen kanssa – ne ovat luonnonvahinkoja, joihin tarvitset vastaavan turvan. Hyvä vedeneristys on siksi kellarin varsinainen vakuutus.

Drainbee ei mittaa seinän kosteutta. Se on hyödyllinen, kun salaojitus purkaa pumppukaivoon: silloin näet sovelluksessa vedenpinnan, pumppujaksot ja tulovirtaaman ja voit verrata, paljonko vettä tulee samankaltaisen sateen jälkeen. Jos tulovirtaama kasvaa vuosien mittaan selvästi, eristys ja sen ympäristö kannattaa tarkastuttaa. Ja jos pumppu pettää, Drainbee varoittaa heti, kun pinta saavuttaa asettamasi rajan.